Minä olen, sinä olet

Eilinen ukkosmyrsky meni ohi ja huuhteli tyyntä mieltäni keinutelleet ajatukset pois. Mikä suloinen rauha omassa mielessä onkaan, jos niin haluaa. Jerry Bundsen on sanonut että olet juuri niin suuri, kuin ne asiat joiden annat häiritä itseäsi. Siinäpä sitä pohdittavaa :)

Olin jo kirjoittaa ihan toisenlaisesta aiheesta mutta päädyin kirjoittamaan kuitenkin kuuntelemisesta. Se on asia, jota harjoitan itse päivittäin, ja jossa onnistun välillä paremmin, välillä huonommin. Tässä vaiheessa on tehtävä selväksi, että kirjoitan intuitiivisesti niistä teemoista, joita huomaani eteeni tuotavan.

Olen luonteeltani intuitiviinen, idearikas ja luova. Se tarkoittaa sitä, että ihmisenä olen usein kärsimätön ja mieleni liikkuu nopeasti eteenpäin. Minun on vaikea keskittyä pitkiin tarinoihin, joissa on paljon harhailevia sivupolkuja. Paradoksaalista, koska toisaalta nautin hyvistä tarinoista. Olen oppinut jarruttamaan hätäilevää luonnettani enenevissä määrin aikuisuuden myötä. Lapsena minut muistetaan pienenä tyttönä, joka lomamatkoillakin kyseli aina sen seuraavan kohteen perään. Vanhempieni muistelmissa olen se lapsi joka elää tulevassa. Aikuisuudessa olen kiirehtinyt toisen puheita jatkamalla sanoja loppuun tämän puolesta. Muistan, että yhteen aikaan katsoin televisio-ohjelmia lähes yksinomaan pikakelauksella, koska en jaksanut pitkäveteisiä juonenkäänteitä tai juontoja.

Katleena Kortesuo on sanonut että

On ihmisiä, jotka prosessoivat ajatuksiaan ääneen. Sitten on ihmisiä, joiden ajatuksenkulku on epäselvä ja pompahteleva. Lisäksi on puheliaita ihmisiä. Pahimpia ovat näitten yhdistelmät.

Epäilen olleeni vähintäänkin kahta edellämainituista, ääneen prosessoiva ja puhelias, olen vieläkin, vaikka välillä onnistunkin suitsimaan itseäni. Voitte vain kuvitella miten hyvää mindfullness ja meditaatio on minulle tehnyt :)

Kirjoitin toiseen postaukseen siitä, kuinka näkökenttä kapeutuu vauhdin lisääntyessä. Tässä käy samoin. Jos ei ole läsnä ja malta aidosti ja aktiivisesti kuunnella toista, jää paljon olennaista tietoa saamatta. Syntyy väärinkäsityksiä ja mikä pahinta, se toinen ihminen jää todella kohtaamatta. Kuuntelemalla annetaan paitsi arvo toisen mielipiteelle, myös tilaa toisen läsnäololle.

Monessa arjen keskustelussa eksyn helposti siihen mihin useat muutkin, en kuuntele ymmärtääkseni, vaan kuuntelen vastatakseni. Toisen puhe on pakollista taukoa, jota seuraa minun vuoroni puhua. Sen sijaan, että toista kuuntelee, keskittyy odottamaan, milloin tulee se minun vuoroni sanoa jotain. On sitä omaa mielipidettä, ja niin paljon sanottavaa ja tietoa jaettavaksi, että toisen puheevuoro jää kuulematta, kun samaan aikaan kelaa päänsä sisällä omia mielipiteitään, ja valikoi sitä mitä seuraavaksi aikoo sanoa.  Kuulostaako tutulta?

Meillä jokaisella on tonneittain hyviä mielipiteitä ja kokemuksia jaettavaksi. Mitä jos seuraavassa keskustelussa, et jakaisikaan niistä mitään? Mitä jos pyrkisitkin vaan aktiivisesti kuuntelemaan toista ja tämän mielipiteitä, näkemyksiä ja kokemuksia?

Mitä jos olisikin tärkeämpää kuulla mitä toisella on sanottavana, kuin päästä itse sanomaan se oma asiansa?

Etenkin netissä, mutta myös ns. live-elämän puolella, olen usein törmännyt tilanteisiin, joissa ihmisillä tuntuu olevan se käsitys että hyvä keskustelu on sellainen, jossa itse saa jaettua omat näkemyksensä, ja lopulta päädytään yhteiseen näkemykseen, mieluiten siihen joka on linjassa omien mielipiteiden kanssa, asioiden tolasta. Entä jos sanoisinkin, että hyvä keskustelu ei ole edellytä yhteiseen lopputulokseen päätymistä? Entä jos ajattelisimme, että hyvä keskustelu avaa molempien ajatuksia ja avartaa maailmankuvaa. Entä jos hyvän keskustelun päätteeksi tietäisit enemmän toisen näkemyksestä kuin omastasi, vaikka mielipiteesi asioihin ei olisi muuttunutkaan? Hyvän keskustelun aikana omien argumenttiesi esittämisen sijaan, voisitkin panostaa toisen argumenttien ymmärtämiseen aktiivisen kuuntelun ja kyselyn kautta.

Toisen aito kohtaaminen on aitoa läsnäoloa ja aitoa kuuntelua. Voitko olla aidosti läsnä, jos koko ajan suunnittelet vain sitä miten itse olet tai mitä sanot? Jäisikö sinusta jotain arvokasta pois, jos vain kuuntelisit?