Olen onnesta soikeana, koska syksy on minulle merkinnyt aina virkistävää, raikasta, ja puhdistavaa aikaa. Nautin syyssateista, pimenevistä illoista, ja luonnon viimeisestä väri-ilottelusta, ennen siirtymistä lepokauteensa. No, en voi sanoa, että mikään vuodenaika olisi vastenmielinen, mutta syksyä odotan usein noiden takkatuli-ilmojen toivossa :)
Tänään, sunnuntai-aamun rauhassa, ja eilisen illan aikana käymieni keskustelun puitteissa olen pohtinut uskoa. Lapsena evankelisluterilaisuuteen kasvatettiin minutkin. Jonkin aikaa olin innostunut uskosta. Osin kai se on halua kuulua johonkin, halua uskoa että on joku jumalainen suunnitelma, mutta sitten arjen inhorealismi. Aikuisuuden pettymys evankelisluterilaisen kirkon, ja muidenkin kirkkojen kaksinaismoralismiin, ja muuhun, ajoi ne pois.
Useiden vuosien ajan opiskelin uskontoja, hain omia kipupisteitä siinä. Uskonnoissa oli liikaa häiritseviä piirteitä. Ilmapiiri oli useissa ryhmittymistä kielteinen kyselyille. Usein edellytettiin sokeaa uskoa, ja se ei istunut ymmärrykseeni. Pohdiskelun teki helpoksi oivallus siitä että yksikään kirkko tai seurakunta, ei omaa monopolia Jumalaan tai jumalalliseen alkulähteeseen. Kirkkoon kuuluminen ei myöskään ole synonyymi jumal-yhteydelle, tai siitä eroaminen ei merkitse eroa Jumalasta tai jumallisuudesta.
Uskonto on uskomista toisen ihmisen kokemukseen,
henkisyys on uskomista omaan kokemukseen.
Jos kerrot, että olet henkinen, koska olet kirjautunut johonkin tiettyyn uskontoon,
on se sama kuin sanoisit , että olet auto, koska istut autotallissa!
Jätä siis taaksesi uskomukset, ja salli oman sielusi osoittaa sinulle asioiden luonne
Steven Bancarz
Koska kaikki tökki, piti lähteä toiseen äärilaitaan, ateisimiin. Ymmärsin jotain olennaista. Minun piti voida itse ymmärtää mistä on kyse. Kaiken piti tuntua minusta oikealta. Intuitioni piti vahvistaa asia todeksi. Uskonnolliset piirit hylkivät kriittisyyttä, ja kyseenalaistamista, joten jäin ulkopuolelle. Pitkän taipaleen jälkeen, huomaan jumittuneeni jonnekin agnostikon, buddhalaisuuden ja new agen välimaastoon. Tässä on juuri nyt hyvä olla. Marcus Aurelius summasi jo kauan sitten osuvasti:
"Elä hyvä elämä.
Jos Jumala on ja on hyvä, hän arvostaa hyvyyttäsi enemmän kuin palvontatekojasi.
Jos Jumala on olemassa ja on paha, niin häntä et haluaisi palvoa muutenkaan.
Jos Jumalaa ei ole olemassa,
olet kuitenkin elänyt hyvän elämän ja jätät hyvät muistot jälkipolville"
Kirkosta erosin vuosia sitten. Se ei ollut minun yhteisöni, monista eri syistä johtuen, lopulta kuitenkaan. Oivalsin että minun piti päästä irti kirkkojen ikeen alta ja löytää oma yhteyteni jumaluuteen ja alkulähteelle.
Matkan varrella, uskontoja tutkiessa, ei voi välttyä huomaamasta kuinka paljon kirkko on muokannut lähtökohtia siten, että ne itseä paremmin palvelisivat.
Alkuperäisten asioiden lähteelle palaaminen on ollut vapauttavaa, ja monessa asiassa alkuperäinen resonoi itsessä paremmin. Vai mitä sanot tästä alkuperäisestä arameankieleltä käännetystä, nykyisin isä meidän- rukouksena tunnetusta, rukouksesta:
Isä-Äiti, Elämän Henkäys,
Soinnun Lähde, Sanaton toiminta, Kosmoksen Luoja!
Anna valosi loistaa
sisällämme, välillämme ja ulkopuolellamme, jotta voisimme käyttää sitä
hyödyllisesti.
Auta meitä kulkemaan
polkuamme hengittäen vain sinun Sinusta säteilevää tunnetta.
Salli itsemme kulkea samaa
tahtia Sinun kanssasi,
jotta kulkisimme kuin Kuninkaat ja Kuningattaret
kaikkien luotujen kanssa.
Anna meidän tuntea Maan
sielu sisimmässämme, sillä siten tulemme tuntemaan kaikessa olevan Viisauden.
Älä salli maallisten
asioiden ulkomuodon ja pinnallisuuden pettää meitä,
vaan vapauta meidät kaikesta
siitä, mikä estää kasvuamme.
Älä anna meidän vaipua
unohdukseen, että Sinä olet maailma Voima ja Kunnia,
alati uudistuva Laulu,
joka kaunistaa kaiken.
Olkoon Sinun rakkautesi
siellä, missä toimintamme syntyy. Näin olkoon!
Aamen"
Tämä rukous löytyy kirjoitettuna valkoiseen marmokiveen Öljymäeltä, ja on suora käännös arameasta (ei kirkon muokkaama) siinä muodossa, kun Joosua sen aikoinaan lausui. Minussa se soi paremmin, kuin kirkkojen versio.
.jpg)
Oletko Sinä tarkastellut suhdettasi uskontoon, uskoon? Mihin sinä uskot ja miksi? Nämä sunnuntain hitaat, ja hiljaiset aamut ovat erinomaisia siihen, hidastamiseen, ja omien uskontojen tutkailuun. Omien arvojen, ja uskomusten tutkailu on avartavaa. Kokeile edes ;)
Aurinkoa pyhääsi ! Namaste!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti