Aamulehdestä silmiini osunut ilmoitus sai minut miettimään onko entinen, epämiellyttäväksi kokemani yhteistyökumppani tipahtanut ojasta allikkoon, vai onko hänen kohdalleen osunut ennennäkemätön onnenpotku. Jälkimmäisen ajatuksen tullessa mieleeni jouduinkin vastakkain sen tunteen kanssa joka mieleen tulee, kun jollekin jota kohtaan on negatiivisia tunteita, tapahtuukin jotain hyvää. Oli tietenkin paljon epämiellyttävämpää ajatella että ilmoituksen takana piili käsittämätön onnenpotku kuin epäonnistuminen.
Tunne oli mielenkiintoinen ja jäin kiinni sen analysointiin. Buddhalaisuudessa koko opin ydin muodostuu neljästä jalosta totuudesta. Nämä käsittelevät kärsimystä, sen syitä, lakkaamista ja lakkaamisen johtavaa tietä. Buddhalaisuuden perusopetuksiin kuuluu että näitä jaloja totuuksia ei tule sokeasti uskoa vaan ne tulee itse kokemuksen kautta uskoa todeksi.
Kärsimyksen yhteydessä Buddha käytti sanaa Dukkha. Dukkha ei tarkoita pelkästää kärsimystä vaan se on käsitteenä laajempi. Dukkhaa on kolmenlaista. Sen ilmeisin muoto fyysinen ja henkinen kärsimys, sairaus, vanhuus, kuolema. Toinen Dukkha on muutoksen kärsimys, kaikki on enemmän tai vähemmän väliaikaista ja siten loppuu aikanaan. Tästä seuraa luopumisen tuskaa, läheisistä, ystävistä, tavaroista, olosuhteista ja niin edelleen. Kolman dukkhan muoto on yleistä epätyydyttävyyttä esim. maailman luonteesta johtuen.
Kärsimyksen syyksi Buddha sanoi ihmisen itsekkään halun ja takertumisen ihmisiin, materiaan ja niin edelleen. Jatkuvasta muutoksesta johtuen mikään ei ole pysyvää joten seuraa kärsimystä kun joudutaan luopumaan. Halun kohteina Buddha luettelee aistinautintojen halun, olemisen halun ja olemattomuuden halun. Koska näitä haluja ei voi pysyvästi ja siten täysin täyttää, seuraa kärsimystä. Halu ei siis itsessään ole ongelma mutta siihen takertuminen tekee siitä ongelman.
Kärsimyksen yhteydessä Buddha käytti sanaa Dukkha. Dukkha ei tarkoita pelkästää kärsimystä vaan se on käsitteenä laajempi. Dukkhaa on kolmenlaista. Sen ilmeisin muoto fyysinen ja henkinen kärsimys, sairaus, vanhuus, kuolema. Toinen Dukkha on muutoksen kärsimys, kaikki on enemmän tai vähemmän väliaikaista ja siten loppuu aikanaan. Tästä seuraa luopumisen tuskaa, läheisistä, ystävistä, tavaroista, olosuhteista ja niin edelleen. Kolman dukkhan muoto on yleistä epätyydyttävyyttä esim. maailman luonteesta johtuen.
Kärsimyksen syyksi Buddha sanoi ihmisen itsekkään halun ja takertumisen ihmisiin, materiaan ja niin edelleen. Jatkuvasta muutoksesta johtuen mikään ei ole pysyvää joten seuraa kärsimystä kun joudutaan luopumaan. Halun kohteina Buddha luettelee aistinautintojen halun, olemisen halun ja olemattomuuden halun. Koska näitä haluja ei voi pysyvästi ja siten täysin täyttää, seuraa kärsimystä. Halu ei siis itsessään ole ongelma mutta siihen takertuminen tekee siitä ongelman.
Kärsimys lakkaa kun takertuminen, viha ja tietämättömyys poistetaan. Tähän johtaa Jalo kahdeksanosainen polku jonka lopussa, on buddhalaisuuden oppien mukaan nirvana.
Näin lyhyesti siis. Buddhalaisuuden oppi kärsimyksestä tuli mieleeni koska se liittyy mielessäni myös kateuteen. Kateuden pohjalla on aina halu. Kun haluat jotain jonka joku toinen saa, syntyy kateutta. Usein näyttäisi olevan niin että kateuden syntyyn riittää sekin että toisen kohdalle osuu mikä tahansa onnenpotku. Silloin vaaka heilahtaa, toinen saa, minä en. Koska halutaan uskoa oikeudenmukaisuuteen niin itsestä katsoen tilanne näyttää usein epäreilulta. Se tietysti ruokkii kateutta ja vihaakin.
Entä jos kohtalomme ei olekaan sattumusten summa, kuten Sauli Niinistö sanoi, vaan toisistamme riippumaton, henkilökohtainen ja ainutlaatuinen polku? Mitä jos tässä vertailujen maailmassa, emme vertaisikaan elämäämme ja matkaamme toisiin, vaan näkisimme sen yksin ainutlaatuisena polkuna jolla jokaisella askeleella on merkitys ja tarkoitus. Toisten ihmisten polut risteävät usein kanssamme ja silloin ne kohtaamiset ja tapahtumat saavat niitä merkityksiä joita me itse niille annamme.
Toinen ihminen toimii kivuliaan usein meille peilinä. Se että toiseen ihmiseen syntyy negatiivisia tunteita, onkin aidosti itsetutkistelun paikka. Miksi joku ihminen menneestä herättää minussa epämiellyttäviä tunteita? Miksi tämän kohdalle osunut onnenpotku tuntuisi minusta epäreilulta? Mistä voi tietää sitäkään mikä on kellekin se onnenpotku, lottovoitto? Kuka määrittelee sen mitä kukakin ansaitsee ja mitä ei? Se että jonkun kanssa on selvittämättömiä ristiriitoja tai jonkin vanha kahnaus painaa mieltä -kertooko se pohjimmiltaan niistä asioista ja tilanteista joissa minä en ole saanut olla oikeassa? Onko niin että tunteesta irtipäästäminen, on vaikeaa vain silloin kun tuntuu että on tullut kohdelluksi väärin, asiat ei ole menneet tahtoni mukaan? Onko siis pohjimmiltaankin kyse halusta? Halusta olla oikeassa, Olemme enemmän kiinni oikean ja väärän asettelussa kun kukaan meistä haluaisi myöntää.
Näin lyhyesti siis. Buddhalaisuuden oppi kärsimyksestä tuli mieleeni koska se liittyy mielessäni myös kateuteen. Kateuden pohjalla on aina halu. Kun haluat jotain jonka joku toinen saa, syntyy kateutta. Usein näyttäisi olevan niin että kateuden syntyyn riittää sekin että toisen kohdalle osuu mikä tahansa onnenpotku. Silloin vaaka heilahtaa, toinen saa, minä en. Koska halutaan uskoa oikeudenmukaisuuteen niin itsestä katsoen tilanne näyttää usein epäreilulta. Se tietysti ruokkii kateutta ja vihaakin.
Entä jos kohtalomme ei olekaan sattumusten summa, kuten Sauli Niinistö sanoi, vaan toisistamme riippumaton, henkilökohtainen ja ainutlaatuinen polku? Mitä jos tässä vertailujen maailmassa, emme vertaisikaan elämäämme ja matkaamme toisiin, vaan näkisimme sen yksin ainutlaatuisena polkuna jolla jokaisella askeleella on merkitys ja tarkoitus. Toisten ihmisten polut risteävät usein kanssamme ja silloin ne kohtaamiset ja tapahtumat saavat niitä merkityksiä joita me itse niille annamme.
Toinen ihminen toimii kivuliaan usein meille peilinä. Se että toiseen ihmiseen syntyy negatiivisia tunteita, onkin aidosti itsetutkistelun paikka. Miksi joku ihminen menneestä herättää minussa epämiellyttäviä tunteita? Miksi tämän kohdalle osunut onnenpotku tuntuisi minusta epäreilulta? Mistä voi tietää sitäkään mikä on kellekin se onnenpotku, lottovoitto? Kuka määrittelee sen mitä kukakin ansaitsee ja mitä ei? Se että jonkun kanssa on selvittämättömiä ristiriitoja tai jonkin vanha kahnaus painaa mieltä -kertooko se pohjimmiltaan niistä asioista ja tilanteista joissa minä en ole saanut olla oikeassa? Onko niin että tunteesta irtipäästäminen, on vaikeaa vain silloin kun tuntuu että on tullut kohdelluksi väärin, asiat ei ole menneet tahtoni mukaan? Onko siis pohjimmiltaankin kyse halusta? Halusta olla oikeassa, Olemme enemmän kiinni oikean ja väärän asettelussa kun kukaan meistä haluaisi myöntää.
Meitä kasvatetaan uskomaan oikeaan ja väärään aika monella tavalla. Pilvin pimein löytyy sananlaskuja siitä kuinka jotenkin hyvä saa aina palkkansa ("lopussa kiitos seisoo"), samoin paha ("paha saa aina palkkansa"). Meille opetetaan, että universumissa on oikeudenmukaisuuden laki jonka mukaan kaikki lopulta menee. Pettymys tulee epäreiluuden kokemuksesta. Ongelmallista on sekin että kukaan meistä ei lopultakaan voi tietää mitkä kunkin ansiot tai niiden puutteet ovat, ja jokainen on enemmän tai vähemmän sokea omilleen.
Ongelmallista on usein sekin että oikea ja väärä eivät useimmiten ole niin absoluuttisesti määriteltävissä. Hyvätkin asiat voi tulla huonoissa paketeissa ja toisinpäin. Vain sinä voit määrittää mikä sinulle on onnea ja mikä epäonnea. Koskaan et voi määrittää miten toinen omalla kohdallaan kokee. Empiriinen kokemukseni tietää että onnikin voi tulla sangen surkeissa paketeissa. Joskus se mikä kohdalla tuntuu epäoikeudenmukaiselta pahalta, voi vuosien kuluttua näyttäytyä sangen toisessa valossa.
Haluaminen ja sen suitsiminen on vaikeaa yhteiskunnassa ja maailmassa joka tuputtaa meille haluttavia asioita joka suunnalta. Tavaraa, elämää ja ihmisuhdetta, lehdet, televisio ja netti täynnä mielikuvia ja ideoita siitä miten kaikki voisi olla paremmin. Lue sunnuntain mainosposti ajatuksella ja huomaat haluavasi yhtä sun toista. Miten katkaista halun kierre? Miten löytää tyytyväisyys asioiden tilaan ja lakata vertailemasta omaansa toisiin?
Hyvä alku voisi olla halu omien tunteiden ja ajatusten aitoon ja rehelliseen tarkasteluun. Omien halujen ja kateudenkin tunteiden äärelle pysähtyminen, ei tuomiten vaan aidosti ihmetellen. Oman keskeneräisyyden ja puutteiden näkeminen voi olla kipeää ja vaikeaa, mutta ehkä lopulta se ainoa tie muutokseen.
Pysähdy siis hetkeksi, vaikka näin sunnuntai-aamun rauhassa, tunne, tutki, tunnista ja päästä irti :)
May you be safe
May you be happy
May you be healthy
May you live with ease
Levollista pyhää Sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti