Onko koti, onni, kuitenkaan sellaisia asioita joita voi omistaa? Mitä jos onni ja koti onkin minussa, ja siten aina siellä missä minäkin?
Olen sivusta katsonut kuinka moni ihminen kamppailee, mielenrauhansa ja yöuniensa hinnalla, pitääkseen kiinni hankitusta materiasta. Olen itsekin tehnyt sitä. Vasta viimeaikoina, olen alkanut miettimään onko onni kiinni omistamisessa, tai onko koti kiinni näissä seinissä. En ole pitkiin aikoihin juossut materian perässä. Käyn vaatekaupoilla vastentahtoisesti, koska se ei ole minulle tärkeää. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä vähemmän olen huomannut materian minulle merkitsevän. Se on kivaa, mutta vain hetken. On kiva kun saa uusia vaatteita, mutta en sure vaikka en saisi. En lue mainoslehtiä juurikaan, tai suunnittele mitä haluan. Materia on menettänyt itseisarvonsa, ja sen ansioista olen saanut vapauden, jonka hinta on mittaamaton.
Vei parit elämänkriisit ja monet yöunet tajuta, että vaikka menettäisin kaiken materian, talon mukaanlukien, en siltikään menettäisi onneani. Että ne tärkeimmät asiat on jo minussa. Minussa on kaikki jo valmiina ja minulla on jo kaikki mitä tarvitsen elämässä. Enää tarvitsee osata vain nauttia. Nauttia elämän jokaisesta ainutlaatuisesta hetkestä.
Joskus sitä katsoo ympärilleen ja toivoo, että moni muukin hoksaisi; voit jo lopettaa keräämisen, juoksemisen, rahasta murehtimisen sillä kaikki on jo valmista, olet jo perillä. Ei ole mitään tavaraa, esinettä tai seinää, jota tarvisit. Olet täydellinen juuri nyt, tässä hetkessä. Ainoa mitä sinun tulee kerätä lisää on mielenrauhasi ja rakastava läsnäolo. Kotisi ja onnesi on jo sinussa. Mieti miten paljon energiaa, aikaa ja voimavaroja vapautuisi, jos tavoittaisin kodin ja onnen itsestäsi? Siitä vapautuva aito mielenrauha ja luottamus siihen, että elämä kantaa, on mieletön kokemus!
Kokeile edes? Mitä jos kesäkuu olisi sinulle se kuukausi, jolloin et ostaisi mitään tavaraa ruokatarvikkeiden lisäksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti