Que Sera

Pieni tauko taas kirjoittamisessa. Täällä on kärvistelty kauheissa helteissä, ja jaksaminen ollu sen mukaista. Blogiin kirjoittaminen ollu mielessä pidemmän aikaa, mutta aina se on muka jäänyt.
Olen aloitellut liikuntaa 10 vuoden tauon jälkeen, ja mikä nautinto kuntosali onkaan ollut. Suureksi harmiksi yläselkä ja niska jumiutui viime viikon lopulla ja jouduin jättämään salikertoja väliin.
Oman harmituksen kanssa on ollut työtä. Muutenkin kesän lopulle, on sisään hiipinyt kummallinen tyytymättömyys asioihin, ja harmimieltä siitä miten asioita on tullut tehtyä. Yksi huoli johti kerrallaan toiseen.

Vasta tänään, sen jälkeen kun pidin puhelimessa ystävälle saarnaa tämän pyrkimyksistä hallita elämäänsä, tajusin  että teen itse samaa. Pyrin ennakoimaan, ja hallitsemaan kohtaloani. Seurauksena, on pettymysten sarja ja jatkuva ahdistus.

Milloin sitä oppisi kuuntelemaan sitä tietoa mikä itsessä on? Se tieto sanoi minun suustani virraten ystävälleni, että älä yritä hallita elämää niin kovin. Mitä neuvoja voisin antaan mukaillen itselleni, ehkä Sinullekin? Ehkä jotain tällaista:

Suhtaudu elämään lempeästi ja anna sen virralle periksi. Se vie eteenpäin jokatapauksessa. Elämän virta kuljettaa sinua eteenpäin halusit tai et. Pullikointi ei nopeuta kulkuasi, mutta vie voimasi kyllä.

Heittäydy elämän virtaan täysin sydämin, ja koko kehollasi. Vain niin annat universumille, ja sen  ydinvoimalle mahdollisuuden. Riittää että teet parhaasi kulloisessakin elämäntilanteessa. Riittää että avaat itsesi elämän virralle, ja annat sen kuljettaa sinua. Sinun tarvitsee vain olla hereillä ja hetkessä läsnä.

Antautumalla elämän loputtomalle voimalle, ja kuuntelemalla sen virtausta herkin korvin, antaudut aina siihen hetkeen mikä kulloinkin on sielullesi tarpeen. Luota siihen, että se sama virta joka kuljettaa, myös kannattaa, Aivan kuin ihmisen keho kelluu vedessä kun uskaltaa nojata taaksepäin, luottaa. Kuuntele siis herkin korvin, ja tartu lempein käsin. Usko itseesi. Harjoita lempeyttä ja rakastavaa myötätuntoa toisia kohtaan.

Yksinkertaisesti elä hetkessä, tee parhaasi, ja luota siihen, että se tulee mikä on tullakseen, sinun korkeimmaksi parhaaksesi <3

Que Sera, Sera,
Whatever will be, will be
The future's not ours, to see
Que Sera, Sera
What will be, will be

Il Dolce Far Niente!

Vuosilomailu ja oman elämän arjen kiireet, on tuoneet pientä taukoa bloggailuun. Loma on ollut paitsi velvollisuuksien suorittamista, myös olemista ja niitä arjen nautintojen uudelleen etsimistä.

Pitkästä aikaa, on ollut aikaa tarttua kirjoihin. Lukemisen nautinnon uudelleen löytäminen, on herättänyt soimaamaan itseään siitä, että tuli luovuttua kaunokirjallisuudesta. Kirjojen lukeminen jäi, kun alla kaihersi alati syyllisyys siitä, että olisi luettava koulukirjoja, työkirjallisuutta, eli aina oli paljon "tärkeämpääkin" luettavaa. Tätä aiheetonta syyllisyyttä olen havahtunut harmittelemaan vasta nyt.

Mikä voisi olla tärkeämpää kuin tehdä niitä asioita, joista saa iloa ja nautintoa elämään? Mikä voisi olla tärkeämpää, kuin saada elämyksiä ja kokemuksia, sekä oivalluksia lukemansa kautta? Lukea rikasta monimuotoista kirjallisuutta, elähdyttää olemustaa mielikuvien kautta ja nauttia siitä, kuinka tarina saa puitteet ja siivet omien sielun silmien kautta. Olin unohtanut kuinka ihanalta kirja tuntuu käsissä, miltä se tuoksuu, ja kuinka sen sanat virittävät. Olin unohtanut nauttia.

Lomailun olennaisin ydin lie saavutettu sinä hetkenä, kun mieli, ja keho on valmiita antautumaan suloiselle joutulaisuudelle täydellisesti ja kokonaan. Sinä hetkenä, kun on varaa laskea kirja sylistä, ja antaa kahvin jäähtyä kuppiin, vaan seuratakseen taivaalla lipuvia pilviä, niiden muotoja, varjoja ja valoja. Sinä hetkenä, kun viimeisinkin osa itsestä, on valmis luopumaan kaikista velvollisuuksista, ja suorittamisesta. Sinä hetkenä kun pystyy hyväksymään sen, että olla läsnä tässä hetkessä, on kaikki.

Uskon tavoittaneeni tämän tunteen näin viimeisen lomaviikon aikana. Aion tänä vuonna tehdä töitä sen suhteen, että jokaiseen arjen päivääni sisältyisi tunti, tai kaksi lomaa. Suloista joutulaisuutta, jolloin vain katsoisin kuinka pilvet lipuvat sinisellä taivaalla, kuuntelisin kuinka tuuli suhisee puissa, tunnustelisin miltä lämmin aurinko tuntuu iholla, tai seuraisin sateen pisarointia ikkunaan ja kuuntelisin pisaroiden tanssia katolla. Hetkiä jolloin olisin vaan, läsnä, siinä hetkessä. Tekisin vain niitä asioita joista saan iloa ja nautintoa elämään. Niitä asioita, jotka hoivaavat kehoa, mieltä ja sielua. Sitä pyhää kolminaisuutta, joka meissä kaikissa on.

Ole läsnä tässä hetkessä, sillä siinä on kaikki! 

Tee asioita, joista saat iloa ja nautintoa, sillä se, on elämäsi tarkoitus!