Pitää kiinni rauhasta

Aina, tai jopa monesti, ei ole helppoa tuntea pelkkää rakkautta. On helppo olla rakastava ja myötätunteinen neljän seinän sisällä, omassa seurassaan. Mutta kun lähtee ulos sieltä, on rakastavan mielen ja myötätunnon ylläpitäminen jo kovin paljon vaikeampaa.

Puhun näistä kahdesta ominaisuudesta paljon, koska olen pyrkinyt kehittämään niitä itsessäni jo pidemmän aikaa. Rakastava mieli ja myötuntoisuus. Niiden sanotaan olevan avaimia paitsi rauhaan itsessä, myös tietynlaisen rakastavan ja hyvän energian kohottamiseen ympärillä. Teoriassa näin varmasti onkin. Käytännössäkin tietenkin jos teorian onnistuu sinne viemään. Siinä tulee se ensimmäinen haaste.

On helppo olla myötuntoinen ja rakastava myötätuntoista ja rakastavaa ihmistä kohtaan. Mutta entä jos vastassa onkin hankala, riitainen, vihaisten ja negatiivisten latausten ympäröivä ihminen? Oma positiivinen tunnelataus menee kerrasta vinksalleen, kun törmää kuvatun kaltaiseen kiukkupussiin. Ja näitähän riittää, on vihaista bussikuskia, väärällä jalalla noussutta kanssamatkustajaa aamuliikenteessä tai kiukkuista kollegaa työpaikalla. Toisinaan se ärtynyt ilmapiiri joka lähteestään säteilee on lähes silminnähtävissä.
Miten semmoisen kanssa sitten pärjää niin että säilyttää rauhan itsessään?

Olen itse altis toisten energioille, epäilen että enemmän kuin moni muu. Aistin ja havainnoin herkin tuntosarvin ympäristöä ja huono energia tarttuu helposti tai ainakin, vähimmilläänkin vie pois sen hyvän jota olen itseeni ladannut.

Sattumalta törmäsin Hawaijilta lähtöisin olevaan Ho'oponopono menetelmään. Sen tarkoituksena on edistää anteeksiantoa ja sovintoa ihmissuhteissa. Minä puhun hopotuksesta tai hopostelusta.
Käytännössä hopottelussa hoetaan mantraa: Olen pahoillani, Anna anteeksi, Rakastan sinua, Kiitos.
Voin kertoa hopottelun taustoista lisää erillisessä blogipostauksessa. Silloin kun en tee postausta kiireellä, juuri töihin lähdön alla :)

Harjoituksia voi tehdä siten että miettii valmiiksi tietyn, haastavan, ihmissuhteen ja nostaa mielestään sen ongelmat tietoisuuteen. Varaa rauhallinen tila ja keskity hengittelemällä syvään, sitten, tuo ihmissuhde mielessäsi, toista nuo mantran neljä lausetta kymmenen kertaa rauhallisesti ja tarkoituksella. Harjoitus päätetään hengittelyyn. Saattaa vaatia useamman toistokerran, mutta toimii.

Minä olen, hiukan soveltaen, ottanut tuon käyttöön myös siten että niissä konkreettisissa tilanteissa kun törmään siihen negatiiviseen arjen ihmiseen, hengitän syvään ja hoen tuota mantraa mielessäni niin kauan kunnes tunnen rauhan palaavan itseeni. Se toimii. Mikset kokeilisi siis jo tänään?

Aurinkoa maanantaihisi!

Ensimmäinen

Olen keski-ikäinen nainen ja keski-ikäisyydelle tyypillisenä, elän henkisen kehityksen ja kasvun aikaa. Olisin joutanut elää sitä aikaisemminkin, perhettä kun ei sinällään ole. Mutta elän sitä nyt. Tai olen oikeastaan elänyt sitä viimeiset pari vuotta.

Kirjoittelen siis naiseudesta, elämästä yleensä ja usein asioissa saattaa olla pieni henkinen aspekti, tai suurempikin. Uskon että viime vuosien, tai kaikkien vuosieni, matka tähän pisteeseen ei ole ollut turha. Uskon että olen oppinut jotakin, jota voin jakaa myös muille. Jos ei muuta, niin toivottavasti voin edes herättää kysymyksiä.

Tervetuloa!
Namaste!